Viime vuonna taisin saada monia hyvä ystäviä ja tuttuja paljon lisää, mutta sitä enemmän tietenkin uusia kommelluksia ja kokemuksia. Mahtui rutkasti iloa vaikka muutama huonokin hetki vuodesta löytyi. Ehkä jopa olen saattanut hippuisen aikuistuakin kokemusteni perustalta, tosin mihis tässä kiire kun kerkiää vielä montakymmentä vuotta aikuistumaan. :)
Viime vuoden ehkä merkittävimmät ja elämääni vaikuttavimmat asiat oli yhteenmuutto kahden ystäväni kanssa, jonka aikana opin minulle hyvin paljon uutta asiaa ja elämisen kannalta hyviä neuvoja tulevaisuuden varalle. Muutin puolen vuoden yhdessäasumisen jälkeen elämäni ensimmäiseen Omaan kotiin yksikseni. Vakituisen työpaikankin onnistuin löytämään aivan kotini vierestä, tai no sitä tarjottiin minulle kahden kuukauden työssäoppimisen tiimoilta.
Ja sitten syntyikin pienen pieni tyttö maailmaan, elämäni suurimpia ihmeitä. Paras ystäväni sai miehensä kanssa aikaan maailman upeimman pienen prinsessan, josta tuli minun rakas kummityttöni.
Vuoden vaihtuminen menikin ihan mukavan rauhallisesti suurimmilta osin. Päivästä lähdimme ystäväni kanssa kiertelemään kylille tervehtimään ihmisiä, tuttuja ja katsomaan tietenkin ilotulituksia. Illalla pääsimme viettämään kymmenkunta ihanien ihmisten hyvästä seurasta, tosin jouduimme poistumaan paikalta jo muutaman tunnin jälkeen pienien häiriötekijöiden vuoksi.
Lähdimme siis minun luokseni juomaan hieman kuohuviiniä ja syömään juustoja uudenvuoden kunniaksi. Kun vuosi vaihtui olimme tietenkin jo hyvissä ajoin poistuneet ulkoilmaan lähettämään ison kasan raketteja taivaalle. Loppuilta meni mukavasti ja piipahdimme myöskin Lohjalle vasta tulleessa Iskelmä Baarissa, joka oli sopivan tilava sekä seura oli mukavaa !
Toivottelen hyvää alkanutta vuotta kaikill
Life is too short for dreaming.
Live your dream, do not dream your life.
lauantai 11. tammikuuta 2014
maanantai 25. maaliskuuta 2013
Muuttopuuhia
![]() |
Hieman kesken, mutta eiköhän sen joskus valmiiksi saan :) |
Vanhoja ja pieniä vaatteita että kenkiä heitetty isot kasat pois. Tiukkaa teki kyllä heittää 4 vuotta vanhat saappaat jotka on ollu mun elämäni ilo. Oli niin kärsineet et oli pakko jo luopua niistä.
Keskiviikkona avaimet uuteen asuntoon ja sunnuntaina muutto.
Viikonloppu meni aika railakkaasti parhaan ystäväni Minnan kanssa. Yökerhoja käytiin läpi ja muutamia yläaste ystäviä tuli nähtyä myöskin. Lompakko tosin hävisi, sisältäen kaikista tärkeimmät.
Äitilläkin kerkesin kylässä käymään.
![]() |
Energiajuomaksi ihmeen mehun makuista mutta hipoo jopa täydellisyyttä :) |
![]() |
Äitin kanssa virpojille vähän lahjoja askarreltiin. |
![]() |
Rakas Nokamani<3 |
perjantai 22. maaliskuuta 2013
FF - Fashion & Food
"Jos tulisit käymään Tammiston Stadiumissa, kun luin siellä olevan alennusmyynnit", mummoni soitti kun tiesi minun muutenkin käyvän sielläpäin kyläilemässä. Olin ihan innoissani, kympillä Race Marinen perus kangaskeniä. Mukaani tarttui vaaleanpunaiset sekä valkoiset kangaskengät (Valkoiset eivät päässeet kuvaan). Kassalla ollessamme huomasimme Warpin T-paitojen olevan kaksi kappaletta 14,90€, no pitihän niitäkin pari mukaan saada.
Kävimme ruokakaupassa ostamassa hieman herkkuja näin pääsiäisen kunniaksi, jolloin nappasin lehtihyllystä GLORIAn.
Minua kiinosti hyvin paljon juttu "Kuvat joita kumarramme". Teksti kertoo Brändikasvojen valinnoista, kuka ne valitsee ja miten heidät valitaan. Tietenkin yrityksen haluavat julkkiksia brändiensä kasvoiksi, mutta miten heillä oikeasti menee tai pikemminkin meni. Ajatellaanpa kuuluisaa Marlboro tähteä joka kuoli keuhkosyöpääm, dopingistä kärähtänyt urheilija Lance Armstrong NIKEn kasvona sekä Tiger Woods golfinpelaajana, joka on jäänyt kiinni monista syrjähypyistä.
Mitäs tästä valittamaan, sillä ihmisiä kiinostaa julkkisten skandaalit joista yleensä mainosbrändit hyötyvät, kun mainoskasvoja pyöritellään mediassa. Mutta ei siitä sitten sen enenpää, voittehan lehden ostaa ja lukaista itse artikkelin :)
Lounaaksi paistettiin kinkku-ananas-mozzarella pitsaa ja jälkiruoaksi sitruuna muffini ja juuri tulleita uutuuksia "marja unelma"-keksejä Kantolalta joita itseasiassa suosittelen lämpimästi jokaiselle.
Mummolta kyläilemästä päästyäni poikkesin tänne äidilleni kyläilemään, hänen syntymäpäiviään viettämään (viikon myöhässä, parempi kuin ei ollenkaan) äitini ahkerasti ahersi jo iltapalasalaatin kanssa. Appelsiini-vuohenjuusto salaatti, lisukkeena kana, ai että oli maittavaa.
Nyt jos popcornia laittais mikroon poksumaan ja elokuvailta alkaa!
Kävimme ruokakaupassa ostamassa hieman herkkuja näin pääsiäisen kunniaksi, jolloin nappasin lehtihyllystä GLORIAn.
Minua kiinosti hyvin paljon juttu "Kuvat joita kumarramme". Teksti kertoo Brändikasvojen valinnoista, kuka ne valitsee ja miten heidät valitaan. Tietenkin yrityksen haluavat julkkiksia brändiensä kasvoiksi, mutta miten heillä oikeasti menee tai pikemminkin meni. Ajatellaanpa kuuluisaa Marlboro tähteä joka kuoli keuhkosyöpääm, dopingistä kärähtänyt urheilija Lance Armstrong NIKEn kasvona sekä Tiger Woods golfinpelaajana, joka on jäänyt kiinni monista syrjähypyistä.
Mitäs tästä valittamaan, sillä ihmisiä kiinostaa julkkisten skandaalit joista yleensä mainosbrändit hyötyvät, kun mainoskasvoja pyöritellään mediassa. Mutta ei siitä sitten sen enenpää, voittehan lehden ostaa ja lukaista itse artikkelin :)
Lounaaksi paistettiin kinkku-ananas-mozzarella pitsaa ja jälkiruoaksi sitruuna muffini ja juuri tulleita uutuuksia "marja unelma"-keksejä Kantolalta joita itseasiassa suosittelen lämpimästi jokaiselle.
Mummolta kyläilemästä päästyäni poikkesin tänne äidilleni kyläilemään, hänen syntymäpäiviään viettämään (viikon myöhässä, parempi kuin ei ollenkaan) äitini ahkerasti ahersi jo iltapalasalaatin kanssa. Appelsiini-vuohenjuusto salaatti, lisukkeena kana, ai että oli maittavaa.
Nyt jos popcornia laittais mikroon poksumaan ja elokuvailta alkaa!
HEUREKÄ!
Matka alkoi rattoisasti kylmässä linja-autossa, jonka koulu oli varmaankin jostain halpasivustolta löytänyt. Kylmä ja vanha bussi lähti Lohjalta Turun moottoritien kautta Nummelaan, poimimaan muutama opiskelija vielä mukaan. Matka Tikkurilaan meni rauhallisesti ja rattoisasti.
Heurekassa oli "Body Worlds"-näyttely, ihmisen anatomiasta, fysiologiasta ja terveydestä. Body Worlds näyttely sisälsi aitoja pastinoituja ihmisruumiita ja elimiä jotka antoivat ainutlaatuisen tilaisuuden tutustua ihmisen anatomiaan. Minun harmikseni näyttely hieman kuvotti minua, enkä halunnut lähemmin tutkiskella näyttelyn antimia. Amandan kanssa kävimme melkeinpä jokaisen Heurekan tiedepisteen läpi ja jopa päästimme hieman lapsellisuuttamme esiin. Kävimme myös katsomassa 10 minuuttia kestävän, rottien koripallo-ottelun. En olisi uskonut, että rotat voisivat niinkin vaikean lajin oppia. Kaikki näköjään on mahdollista ;)
Heurekassa oli "Body Worlds"-näyttely, ihmisen anatomiasta, fysiologiasta ja terveydestä. Body Worlds näyttely sisälsi aitoja pastinoituja ihmisruumiita ja elimiä jotka antoivat ainutlaatuisen tilaisuuden tutustua ihmisen anatomiaan. Minun harmikseni näyttely hieman kuvotti minua, enkä halunnut lähemmin tutkiskella näyttelyn antimia. Amandan kanssa kävimme melkeinpä jokaisen Heurekan tiedepisteen läpi ja jopa päästimme hieman lapsellisuuttamme esiin. Kävimme myös katsomassa 10 minuuttia kestävän, rottien koripallo-ottelun. En olisi uskonut, että rotat voisivat niinkin vaikean lajin oppia. Kaikki näköjään on mahdollista ;)
![]() |
Pakollinen teinipeili ;) |
![]() |
tiistai 19. maaliskuuta 2013
mitä vain sattuu
Tosiaan en oo niin pitkään aikaan kirjotellut, niin nyt iski buumi päälle. Pakko kirjottaa ihanmistä vaan, vaikkei noita lukijoitakaan ole kuin muutama (ja tietenkin muutama anonyymi esim. Amanda rakkaani joka lukee tätä.) Joten ihan mun tän hetkisestä elämäntilanteesta hiukan..
Muutin Marraskuussa Lohjan keskustaan, Joelin ja Carolan kanssa. Tälläinen pieni sadanneliön, neljä huonetta ja keittiö (ja tietenkin kaksi vessaa!) soluasunnoksi ihan helmi. Saatiin kämppä ihan meidänlaiseksi sisustettua ihan lyhyessäkin ajassa.
Carola sitten päättikin pudottaa "pommin", jota jotenkin osasin jopa odottaakin. Hän ilmoitti olevansa pieniinpäin, ja päättävät hänen poikaystävänsä kanssa muuttaa yhteen. No Joelin kanssa mietittiin mitäs nyt tehdään, no itse sain asunnon Lohjan keskustasta ihan kouluni nurkilta. Joel varmaankin muuttaa vanhempiensa luokse. Odotan kyllä innolla, sitä että pääsee sisustamaan ihan oman maun mukaan eikä tarvitse ajatella muita.
Sannin kanssa muutama viikko juhlittu, sen verran että taukoa pitäisi pitää. Hauskaa on ollut kyllä ei siinä valittamista. Yökerhoissa, kotipileissä ja ihan vain kahdestaankin kotona sitä tullut rellestettyä. Huomenna olisi tarkoitus vuokra-sopimusta mennä aamusesta kirjoittelemaan ja ensiviikolla työsopimusta sinne Lidliin. Kuun vaihteessä pääsiäislomalle osuukin muutto.
Plääh, ei ajatus sitten lentänytkään vaikka niin luulin joten pari kuvaa tähän loppuun.
Muutin Marraskuussa Lohjan keskustaan, Joelin ja Carolan kanssa. Tälläinen pieni sadanneliön, neljä huonetta ja keittiö (ja tietenkin kaksi vessaa!) soluasunnoksi ihan helmi. Saatiin kämppä ihan meidänlaiseksi sisustettua ihan lyhyessäkin ajassa.
Carola sitten päättikin pudottaa "pommin", jota jotenkin osasin jopa odottaakin. Hän ilmoitti olevansa pieniinpäin, ja päättävät hänen poikaystävänsä kanssa muuttaa yhteen. No Joelin kanssa mietittiin mitäs nyt tehdään, no itse sain asunnon Lohjan keskustasta ihan kouluni nurkilta. Joel varmaankin muuttaa vanhempiensa luokse. Odotan kyllä innolla, sitä että pääsee sisustamaan ihan oman maun mukaan eikä tarvitse ajatella muita.
Sannin kanssa muutama viikko juhlittu, sen verran että taukoa pitäisi pitää. Hauskaa on ollut kyllä ei siinä valittamista. Yökerhoissa, kotipileissä ja ihan vain kahdestaankin kotona sitä tullut rellestettyä. Huomenna olisi tarkoitus vuokra-sopimusta mennä aamusesta kirjoittelemaan ja ensiviikolla työsopimusta sinne Lidliin. Kuun vaihteessä pääsiäislomalle osuukin muutto.
Plääh, ei ajatus sitten lentänytkään vaikka niin luulin joten pari kuvaa tähän loppuun.
torstai 14. maaliskuuta 2013
Luontoäidinhelmassa
Mietin pitkään tiistaina että, mitä tekisin koko päivän hyvän ystäväni, Carolan kanssa.
Yhdessä tulimme siihen tulokseen että käymme vuokraamassa elokuvia ja otetaan lungisti karkkia mässäten...
Näin ei kumminkaan ihan käynyt.
Saimme ideaksi lähteä Lohjan luontoon kävelemään. Katsoimme netistä onko Lohjalla laavuja, no kyllähän niitä löytyi, eli lähdimme kauppaan ostamaan hieman evästä ja lähdimme patikoimaan. Aurinko paistoi mukavasti Aurlahden jäällä käveltäessä kohti Liessaaren luontopolkua. Matkaa oli noin 10 kilometriä yhteen suuntaan, joka tosin tuntui laavupaikalle mentäessä monelta sadalta kilometriltä ! Löysimme pitkien metsäreittien ja heikohkojen lumisateiden jälkeen laavun johon menimme paistamaan makkaraa ja vaahtokarkkeja. Tunnin verran siellä seikkailtiin, kunnes päätettiin sitten lähteä takaisin kotiin.
No tietenkin just meiän tuurilla alkaa kauhea lumimyräkkä, ei oikeen eteensäkään kunnolla nähty. Selvittiin muutamalla vastoinkäymisella (esim. eksyminen teollisuusalueelle, josta ei pääsyä pakoon) ja märillä vaatteilla.
Oli kyllä tosi kivaa pitkästä aikaa viettää Carolan kaa ihan kahdenkeskistä aikaa ja vielä luonnossa.
En olisi ja ei olisi varmaan kukaan muukaan uskonut mun lähtevän patikoimaan luontoon ja käveltyä vielä vähän päälle 20km.
Yhdessä tulimme siihen tulokseen että käymme vuokraamassa elokuvia ja otetaan lungisti karkkia mässäten...
Näin ei kumminkaan ihan käynyt.
Saimme ideaksi lähteä Lohjan luontoon kävelemään. Katsoimme netistä onko Lohjalla laavuja, no kyllähän niitä löytyi, eli lähdimme kauppaan ostamaan hieman evästä ja lähdimme patikoimaan. Aurinko paistoi mukavasti Aurlahden jäällä käveltäessä kohti Liessaaren luontopolkua. Matkaa oli noin 10 kilometriä yhteen suuntaan, joka tosin tuntui laavupaikalle mentäessä monelta sadalta kilometriltä ! Löysimme pitkien metsäreittien ja heikohkojen lumisateiden jälkeen laavun johon menimme paistamaan makkaraa ja vaahtokarkkeja. Tunnin verran siellä seikkailtiin, kunnes päätettiin sitten lähteä takaisin kotiin.
No tietenkin just meiän tuurilla alkaa kauhea lumimyräkkä, ei oikeen eteensäkään kunnolla nähty. Selvittiin muutamalla vastoinkäymisella (esim. eksyminen teollisuusalueelle, josta ei pääsyä pakoon) ja märillä vaatteilla.
Oli kyllä tosi kivaa pitkästä aikaa viettää Carolan kaa ihan kahdenkeskistä aikaa ja vielä luonnossa.
En olisi ja ei olisi varmaan kukaan muukaan uskonut mun lähtevän patikoimaan luontoon ja käveltyä vielä vähän päälle 20km.
Tähän loppuun voisin vaikkapa kertoa puhelusta joka tänään minulle ohjautui jossa ilmoitettiin minun pääsevän töihin Lidliin! Ja ens viikolla pitäis uuden asunnon vuokrasopimukset käydä allekirjottamassa, ehkä tässä elämässä jotain hyvääkin on !
tiistai 26. helmikuuta 2013
Tukahdettuja tunteita
Joskus musta tuntuu, että haluaisin olla enkeli, jos sellasia on edes olemassa. Voisin kattella ylhäällä kuinka ihmiset täällä maanpäällä on iloisia ja surullisia, vihaa ja rakastaa.
Mä tarvitsen muita ihmisiä ihan hirveästi, mutta ne ei tarvitse mua. Siltä musta tuntuu ainakin. Olisi vain parempi kadota, etten olisi muille vain taakka.
Tuntuu etten saa mitään taas aikaseksi, uutta asuntoa pitäis etsiä, kouluun pitäis panostaa ja saada rästissä olevat työt tehtyä ja töitä hankkia. Mä kyllä yritän parhaani, mutta tuntuu ettei se kaikille riitä. Mutta sitten joskus mietin, että mikä vittu mua vaivaa. Mä haluaan elää, huutaa, nauraa, tuntea. Mutta tuntuu, etten osaa. En osaa elää. Olenko sitä koskaan osannutkaan. Haluan vaan purkaa kaikki tunteeni, mutten tiedä onko mulla tunteita, mitään tai ketään kohtaan.
Kyllä mun elämässä on kaikki ihan hyvin muttei se mulle riitä. Haluan vaan enemmän ja enemmän ja loppujen lopuks huomaan olevani ihan rikki ja päässä lyö tyhjää.
Pakoilen todellisuutta ja oon vaan ajattelematta mitään. Toisaalta kun ei ajattele mitään, niin ei mitään ymmärräkään. Yrittää vaan pakoilla kaikkea ja olla vaan tekemättä mitään.
Mä tarvitsen muita ihmisiä ihan hirveästi, mutta ne ei tarvitse mua. Siltä musta tuntuu ainakin. Olisi vain parempi kadota, etten olisi muille vain taakka.
Tuntuu etten saa mitään taas aikaseksi, uutta asuntoa pitäis etsiä, kouluun pitäis panostaa ja saada rästissä olevat työt tehtyä ja töitä hankkia. Mä kyllä yritän parhaani, mutta tuntuu ettei se kaikille riitä. Mutta sitten joskus mietin, että mikä vittu mua vaivaa. Mä haluaan elää, huutaa, nauraa, tuntea. Mutta tuntuu, etten osaa. En osaa elää. Olenko sitä koskaan osannutkaan. Haluan vaan purkaa kaikki tunteeni, mutten tiedä onko mulla tunteita, mitään tai ketään kohtaan.
Kyllä mun elämässä on kaikki ihan hyvin muttei se mulle riitä. Haluan vaan enemmän ja enemmän ja loppujen lopuks huomaan olevani ihan rikki ja päässä lyö tyhjää.
Pakoilen todellisuutta ja oon vaan ajattelematta mitään. Toisaalta kun ei ajattele mitään, niin ei mitään ymmärräkään. Yrittää vaan pakoilla kaikkea ja olla vaan tekemättä mitään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)